Toverit!
Tänään vietämme vappupäivää – eli kansainvälisen työväenliikkeen päivää. Kalenterissa lukee tosiaan tänään Suomen virallinen nimi tälle päivälle, eli ”suomalaisen työn päivä”. Tämä virallinen nimi soi ainakin minun korvissani hieman falskisti. Ja tämä johtuu osittain niistä ajoista, joista tämä paikka, jossa nyt olemme – punaisten haudat Pohjassa – muistuttaa meitä, eli siitä tuskallisesta syntyhetkestä, jonka itsenäinen Suomi kävi läpi.
Eli ensin sisällissota, ja sitten vuosikymmeniä, jolloin pyrittiin vaientamaan kuoliaaksi muiston niistä julmuuksista, joita voittajapuoli teki hävinneelle kansanosalle. Eli tavallisille työläisille ja torppareille, jotka kuolivat nälkään ja tauteihin vankileireissä.
Jos viivymme vielä hetken historiassa, niin muistamme myös – ja on tärkeää muistaa – että haavat alkoivat ajan myötä parantua. Ja, että kansan yhteinen ponnistus ja kärsimys toisen maailmansodan aikana johti siihen, että yhteiskunnan yhtenäisyyden tärkeydestä tuli tavallaan mamme kehityksen johtotähti. Ymmärrettiin laajasti, käyttääkseni kaikille erittäin tuttua ilmaisua, että ”kaveria ei jätetä” ja että tämän tulisi päteä kaikissa yhteiskuntaa koskevissa kysymyksissä.
Siksi me Suomessa rakensimme hyvinvointivaltion. Tavoitteena, että jokaisella, taustasta riippumatta, olisi mahdollisuus saada hyvä koulutus, toimiva julkinen terveydenhuolto, hoivaa vanhuuden päivinä ja eläke, jolla pystyy elämään. Sosiaalipalveluja kehitettiin tukemaan ihmisiä heidän vaikeimmissa elämänvaiheissa ja varmistamaan, että jokaisella olisi mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää.
Ottaen tämän meidän historiamme huomioon – miten on sitten mahdollista, että olemme päätyneet tähän tilanteeseen, jossa olemme tänä päivänä? Jolloin tämän maan hallitus leikkaa satoja euroja tukea kuukaudessa kaikkein pienituloisimmilta, jotka saattavat olla pienten lasten yksinhuoltajia, jotka eivät ehkä saa kokopäivätyötä tai jotka eivät ehkä pysty olemaan työssä sairauden vuoksi? Ja tämä samaan aikaan, kun suurituloisille annetaan isoja verohelpotuksia? Ja kun leikataan julkista terveydenhuoltoa samaan aikaan, kun maksetaan satoja miljoonia valtion varoja yksityiselle terveydenhuoltobisnekselle?
Ja, tämän lisäksi, kun sosiaalipalveluista päätetään leikata, vain muutama viikko sen jälkeen, kun saimme järkyttävän muistutuksen siitä, miten tärkeää on, että perheet ja lapset saisivat riittävästi tukea ja apua, ettei vain kävisi kuten Vantaan kouluammuskelussa. Missä lakko-oikeutta aiotaan rajoittaa niin ankarasti, että jopa kansainväliset järjestöt joutuvat ottamaan yhteyttä Suomen hallitukseen protestoidakseen, ja tämä monen katkeran viikon työtaistelun jälkeenkin? Ja vielä, kun opiskelijoilta leikataan tilanteessa, jossa monet opiskelijat kärsivät jo nyt ylikuormituksesta, kun yrittävät suorittaa nopeasti opintonsa, samalla tehden työtä, jotta niillä olisi varaa elää.
Jouduimme tähän tilanteeseen, koska osa kansasta alkoi unohtaa, miten äärettömän tärkeää on, että yhteiskunnassa vallitsee yhtenäisyys. Tämä muutos lähti liikkeelle klassisesta oikeistosta, eli porvaristosta, ja tilanne vain paheni, voi ehkä sanoa, että se alkoi karata käsistä, kun näyttämölle astuivat oikeistopopulistit, jotka alkoivat lyödä kiiloja meidän, eli työläisten, väliin.
Ja minusta on tärkeää muistaa, että kun puhutaan työläisistä, niin työläiset ovat kaikki ne, jotka ansaitsevat elantonsa päivittäin tekemällään työllään – ja myös kaikki ne, jotka etsivät tällaista työtä. Myös ne, jotka muuten tekisivät työtä mutta ovat työkyvyttömiä, tai jotka opiskelevat työntekoa varten. Tai jotka ovat jääneet eläkkeelle, työntäyteisen elämän jälkeen.
Sillä ei ole merkitystä, tekeekö työnsä pienyrittäjänä, toimistossa, kotoa käsin vai tehtaassa – tai vaikkapa ulkona rakennustyömaalla. Me kaikki, jotka ansaitsemme elantomme vain omalla työllämme, olemme työläisiä, ja meidän pitäisi pitää yhtä, olla lojaaleja toisillemme ja pitää toistemme puolta.
Tämä riippumatta ihonväristä, elämäntavasta, tai siitä, kuinka paljon tai vähän olemme opiskelleet, tai missä maassa olemme syntyneet tai missä asumme tällä hetkellä, olipa sitten Ukrainassa, Gazassa tai eteläisellä maanpuoliskolla, Suomen syrjäseuduilla tai Helsingin betonilähiössä – meidän työläisten, tavan kansan, on pakko pitää toistemme puolta, järjestäytyä ja pysyä järjestäytyneinä.
Tämä siksi, että ne, jotka saavat tulonsa tekemämme työn tuotoista, eli ne, jotka omistavat yritykset, joissa työskentelemme, ne eivät tule valvomaan meidän etujamme ja oikeuksiamme. Ja, on minusta hyvä muistaa, että heitä on paljon vähemmän kuin meitä työläisiä, ja tämän pitäisi myös näkyä politiikassa ja yhteiskunnassa.
Tämä järkyttävä kehitys, mitä näemme juuri nyt Suomessa, ei olisi voinut tapahtua, ellei liian monet meistä työläisistä olisivat unohtaneet, kenelle heidän pitäisi olla lojaaleja. Sen sijaan, heidät johdettiin harhaan rasismin, äärioikeistolaisuuden ja fasismin kaltaisilla ummehtuneilla aatteilla.
Mutta oikeudenmukaisuuden nimessä meidän täytyy myös muistaa, että ne työläiset, jotka olivat mukana äänestämässä nykyisen sinimustan hallituksen valtaan, ovat myös uhreja – petoksen ja valheiden uhreja. Heillehän luvattiin, ettei hyvinvointivaltiota purettaisi. Heille väitettiin, ettei pienituloisilta tultaisi leikkaamaan. Eli petollisesti ja valheellisesti luvattiin heille just sitä yhtenäisyyttä, mitä ainoastaan aito työväenliike voi tarjota.
No, nyt olemme tässä tilanteessa, jossa meillä työläisillä ei ole edustusta tämän maan hallituksessa. Vaan meillä on hallitus, joka palvelee vain ja ainoastaan pienen taloudellisen eliitin etuja. Mutta silti, kaikesta tästä huolimatta, tai jopa just tämän takia, meidän tulisi tänään keskittyä juhlimaan kansainvälisen työväenliikkeen päivää. Tämä juuri siksi, että nyt on tärkeämpää kuin koskaan pitää työväenliikkeen lippua korkealla: arjessamme, ammattiyhdistystyössämme, ja poliittisessa aktiivisuudessamme.
Jotta voimme sekä selvitä nykyisen hallituksen lietsomasta oikeistomyrskystä että parhaassa tapauksessa myös lopettaa mahdollisimman nopeasti sinimustan oikeiston tuhoisan politiikan. Koska demokratian pitäisi palvella koko kansaa.
Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää vappua!