(Julkaistu Länsi-Uusimaassa 3.2.2024)
Mielipidekirjoituksessa (LU 27.1.) Ari Mönttinen kirjoittaa, että nykyinen hallitus ei halua ottaa enempää velkaa kuin on pakko. Tätä kuvausta voisi varmaan soveltaa kaikkiin hallituksiin. Edellinen hallitus otti velkaa pakon sanelemana, auttaakseen mm. yrityksiä melko ainutlaatuisen globaalin kriisin, eli pandemian, läpi. Sen jälkeen tuli hoidettavaksi toinen odottamaton kriisi, Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan aiheuttama energiakriisi. Molemmissa tapauksissa nykyiset hallituspuolueet olivat edellisen hallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että tämä apu oli välttämätön, vaikka vaalikampanjansa aikana ne yhtäkkiä näyttivät olevan, ikäänkuin takautuvasti, eri mieltä näiden päätösten tarpeellisuudesta.
On täysin sallittua keskustella kriittisesti nykyisen hallituksen ohjelmasta juuri siksi, että, kuten Mönttinen kirjoituksessaan toteaa, emme elä Venäjällä. Hallituksen sovittua hallitusohjelmasta, Suomen hallitusmuoto ei muutu nelivuotiseksi diktatuuriksi. Sen sijaan, maamme pysyy avoimena demokratiana, jossa kaikki yhteiskunnan jäsenet voivat osallistua poliittiseen keskusteluun. Ehkä erityisesti tilanteessa, jossa hallitusohjelma aika heikosti vastaa hallituspuolueiden ennen vaaleja antamia lupauksia, on asianmukaista, että hallitus myös kuuntelee, mitä mieltä kansa on vaalien välillä.
Nykyinen hallitus on suunnitellut ottavansa ainakin 47 miljardia lisää velkaa. Tällä velalla rahoitetaan muun muassa verohelpotuksia suurituloisille, alentamalla ns. solidaarisuusveroa ja alentamalla yleistä tuloveroa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että eniten rahaa jää nettona eniten ansaitsevien käsiin. Lisäksi velalla rahoitetaan oluen veronalennuksia ja muutaman sentin veronalennuksia bensiinistä. Joku voisi ajatella, että nämä verohelpotukset eivät ole aivan välttämättömiä tilanteessa, jolloin suunnitellaan leikkauksia jopa sairaaloiden palveluihin.
Valtiovarainministeriö on ehdottanut, että Suomen pitäisi rajoittaa listaamattomien yhtiöiden osinkojen verovapautta. Tämä verovapaus on melko ainutlaatuinen kansainvälisessä vertailussa, ja se hyödyttää lähinnä kaikkein rikkaimpia. Hallitus on kuitenkin, täysin ideologiansa mukaisesti, päättänyt olla noudattamatta valtiovarainministeriön neuvoa asiassa ja on sen sijaan keskittynyt koviin toimenpiteisiin pienituloisia ja tavallisia työntekijöitä vastaan. Orpon hallitus on päättänyt leikata köyhiltä vähentämällä työttömien, yksinhuoltajien ja matalapalkkaisten työntekijöiden tukea. Lisäksi he haluavat heikentää tavallisten työntekijöiden lakko-oikeuksia ja työehtoja, mm. tekemällä ensimmäisestä sairauslomapäivästä palkattoman.
Mönttinen varoittaa kirjoituksessaan syömävelasta. Mutta kyllä sekin on ongelma, jos köyhillä ei ole varaa syödä. Ehkä ratkaisu voisi olla se, että kaikki, jotka oikeasti siihen pystyvät, osallistuvat talouden tasapainottamiseen. Ja että he, joilla on enemmän liikkumavaraa omassa taloudessaan, osallistuvat siihen hieman enemmän.
Jan Rundt