(Julkaistu Länsi-Uusimaassa 15.2.2024)
Ari Mönttinen kirjoittaa vastauksessaan minulle (Länsi-Uusimaa 8.2.2024), ettei ole mitään muita yhteiskunnan tukien tai palvelujen rahoittajia, kuin Suomessa veroja maksavat kansalaiset ja yritykset. Tämä on totta. Jos kansalaiset ja yritykset eivät maksa riittävästi veroja, on mahdotonta rahoittaa sellaista yhteiskuntaa, jonka suurin osa suomalaisista haluavat säilyttää, eli hyvinvointiyhteiskunnan.
Vuosi sitten, eduskuntavaalikampanjan aikana, Kokoomus lupasi alentaa tuloveroa, painottuen pieni- ja keskituloisiin, ja kompensoida verotulojen menetykset uudella terveyshaittaverolla. Pian vaalien jälkeen Timo Heinonen (kansanedustaja, Kok.) selittikin, että tämä oli vain ”juhlapuheita”, eikä menetettyjä tuloveroja tulla korvaamaan. Veroja kevennettiin sitten eniten suurituloisille.
Perussuomalaiset taas lupasivat, etteivät leikkaukset pienituloisten etuuksista heille käy. Kuten nähtiin vaalien jälkeen, nämä leikkaukset kävivätkin perussuomalaisille ilmeisen hyvin. Niillä leikkauksilla, joita hallitus on jo ajanut läpi, pienituloisen työssäkäyvän vanhemman tulot voivat laskea monella sadalla eurolla kuussa.
Terveydenhuollon rahoituksesta luvattiin löytää miljardikaupalla leikattavaa, ilman, että se vaikuttaisi palvelujen tasoon. Todellisuus näyttää kovin erilaiselta. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen on todennut (Lääkärilehti 19.6.2023), että Suomi on nykyisen hallitusohjelman myötä siirtymässä samaan kategoriaan kuin Baltian maat, mitä tulee julkisen terveydenhuollon rahoittamiseen.
Keskustelu hyvinvointipalveluista tuntuu usein eksyvän organisaatiomallikysymyksiin, mutta jos katsotaan kokonaisuutta, leikkaukset ovat väistämättömiä, jos emme ole valmiita maksamaan näistä palveluista. Eikä tämä ongelma korjaannu, niin kauan kuin jotkut puolueet lupaavat äänestäjille mahdottomuuksia.
Olen samaa mieltä Mönttisen kanssa siitä, ettei valtion budjettia suinkaan voi tasapainottaa ainoastaan velanotolla, ja siitä, että se on politiikkaa, mihin verorahat kohdistetaan. Mutta sekin on politiikkaa, miten oikeudenmukaisesti verorahoja kerätään ja, että niitä kerätään tarpeeksi paljon. Pienituloisten kukkaroa eniten rasittavan ruuan arvonlisäveron korottaminen ei todellakaan ole näiden korkeiden hintojen aikana kovin viisas vaihtoehto.
Itse teen työtä teknologia-alalla, ja olen sitä mieltä, että minun tuloluokkaani sekä enemmän tienaavia olisi varsin järkevää verottaa enemmän tulo- ja pääomaverojen kautta, jotta pystyisimme Suomessa jatkossakin rahoittamaan ihmisarvoista yhteiskuntajärjestelmäämme.
Jan Rundt