(Lähetetty Länsi-Uusimaa -lehteen helmikuussa 2026, ei kuitenkaan julkaistu)
Keskiviikkona 18.2. poliisi julkaisi vuoden 2025 rikosilmoitustilaston, eikä se ole mieltäylentävää lukemista. Varsinkin sellaisten rikosten määrä, jotka liittyvät läheisesti sosiaaliseen ahdinkoon, on kasvanut paljon.
Lähisuhdeväkivaltatapausten määrä on kasvanut puolella aiemmasta vuodesta. Tässä tilanteessa sopii toivoa, että ne, joilla on korkein vastuu sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista tässä maassa, tekisivät kovaa työtä torjuakseen yhteiskunnassa vellovaa pahoinvointia.
Mutta mitä tapahtuu hallituksessa? Sosiaali- ja terveysministerin salkku siirtyy Wille Rydmanille (PS). Poliitikolle, joka on ehkä eniten tunnettu hänen hyvin dokumentoidusta kiinnostuksesta alaikäisiin tyttöihin, mikä myös pari vuotta sitten johti hänen eroonsa Kokoomuksesta. Aiempi ministeri Kaisa Juuso jätti tehtävänsä, kun hänen terveytensä ei enää kestänyt toimia roolissa, jossa hallituksen linjauksen takia jatkuvasti joutuu leikkaamaan sairailta ja heikoimmilta.
Rydman ilmoittaa olevansa valmis jatkamaan aiemmin suunniteltua leikkauslinjaa, mikä ei kovin kauheasti yllätä. Henkilö, joka on julkisuudessa esitettyjen tietojen perusteella (Helsingin Sanomat 27.7.2023) kutsunut itseään natsiksi, ei varmaankaan anna myötätunnon vaikeissa oloissa eläviä kohtaan vaikuttaa omiin päätöksiinsä.
Oikeiston politiikassa on selvästi havaittava ristiriita. Annetaan ymmärtää, että talous halutaan korjata, mutta samalla vaikuttaa pahasti siltä, että ainoastaan kovatuloisten yksityistalous on kiinnostuksen kohteena. Se näkyy mm. siinä, että näille annetaan suuria verohelpotuksia samalla kun leikataan jo valmiiksi erittäin pienestä toimeentulotuesta. Tuesta, joka toimii viimeisenä pelastusrenkaana niille, jotka ovat pudonneet kaikkien muiden tukien ulottuvilta.
Oikeisto antaa ymmärtää, että tavoitteena on turvata laki ja järjestys, mutta samalla tietää että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja riittävät tuet haavoittuvassa asemassa oleville lisäävät turvallisuutta yhteiskunnassa sekä vähentävät rikollisuutta ja levottomuutta.
Ehkä juuri siksi, että hallituksen omat poliittiset linjaukset leventävät yhteiskunnallisia railoja ja syventävät ihmisten ahdinkoa, he pyrkivät lisäämään valvontaa ja tiukentamaan rangaistuksia. Mutta tällä ainoastaan piilotetaan sen sairauden oireita, jota omilla toimilla ollaan pahentamassa.
Onko tämä oikeasti sellainen yhteiskunta, jota suomalaiset toivovat? Vuonna 2025 ilmoitettiin melkein 10 000 lähisuhdeväkivaltatapausta, noin 4000 enemmän kuin vuonna ennen sitä. Miten paljon enemmän naisia ja lapsia joutuu pakenemaan turvakoteihin tulevina vuosina, ennen kun tämä kehitys saadaan käännettyä?
Jan Rundt