Puhe pidetty eduskuntatalon portailla ”Nämä eivät ole hautajaiset”-mielenosoituksen yhteydessä
Moni on tällä hetkellä lamaantuneessa tilassa. Uupunut taisteluun hyvinvointivaltion puolesta. Hallitukset toimet ovat lisänneet pahoinvointia. Työttömyys on hallitsemattomassa kasvussa, asunnottomuus lisääntyy – yhä enemmän ihmisiä putoaa köyhyyteen.
On hämmästyttävää, että hallitus näkee nyt tärkeäksi kaikista heikoimmassa asemassa olevien köyhien ihmisten rankaisemisen sen sijaan, että myöntäisi leikkauspolitiikan olleen alun perinkin virhe. Toimeentulotuen leikkaaminen on yksinkertaisesti julmaa. Viimesijaista tukea saavat he, joilla ei ole mahdollisuuksia elättää itseään tai perhettään riittävillä ansiotuloilla tai muilla tukimuodoilla.
Puheet siitä, että toimeentulotuki mahdollistaa helpon elämän laiskoille työttömille, ovat yksinkertaisesti roskaa. Toimeentulotuki ei nykyiselläkään tasolla riitä elämisen kustannuksiin, eikä tukea myönnetä, jollei ensisijaiset etuudet ole haettuina.
On useita syitä sille, miksi joukossamme on niitä, jotka eivät kykene itse hankkimaan toimeentuloaan. Terveydelliset syyt – sekä fyysisen että psyykkisen terveyden ongelmat – aiheuttavat työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä, eikä avun saaminen ole näinä päivinä helppoa. Terveydenhuollon palveluiden alasajo on lisännyt ahdinkoa entisestään. Tämä yhtälö on kestämätön.
Ihmisten rankaiseminen viimesijaisenkin etuuden menettämisellä voi johtaa epätoivoisiin tekoihin. Kun ihmiseltä viedään toivo, ei millään ole enää merkitystä. Pahan olon lieveilmiöt näkyvät muun muassa väkivallan ja muun rikollisuuden lisääntymisenä sekä päihdeongelmina – yhä enemmän myös lasten keskuudessa. Tätäkö me haluamme?
Mutta nämä eivät saa olla hyvinvointivaltion hautajaiset. Haluan jakaa ihmisille toivoa siitä, että asiat voivat muuttua. Haluan rohkaista ihmisiä kertomaan, mitä he tulevaisuudelta toivovat.
Haluan, että päättäjät pysähtyvät miettimään uudelleen, kuinka suuresta asiasta toimeentulotukiuudistuksessa on kysymys. Se ei pelkästään suista ihmisiä raiteiltaan, se antaa myös viestin, että me Suomessa emme enää pidä heikoimmista huolta. Emme ole enää sivistysvaltio.
Voisimme muuttaa suuntaa. Lopettaa yksityisten terveysjättien tukemisen verorahoilla, sillä se on johtanut siihen, että köyhien ja pienituloisten on yhä vaikeampi saada terveydenhoitoa. Hoitojonot ovat vain kasvaneet.
Voisimme perua rikkaiden verohelpotukset ja suunnata rahat terveyden edistämiseen ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Näillä toimilla edistettäisiin työllisyyttä ja hyvinvointia.
Vetoat teihin päättäjät, ei haudata suomalaisten kovalla työllä rakentamaa hyvinvointivaltiota!
Hanna Pirttinen