(Julkaistu EU-lehdessä 4.2.2025)
Eri hallituspuolueiden paikallisia edustajia ovat viime aikoina nostaneet mediassa esille tarpeen tehdä puoluerajojen ylittävää yhteistyötä. Viimeksi Sture Fjäder (Kok) kehotti puolueita molemmilta poliittisen kentän laidoilta yhteistyöhön mielipidekirjoituksessaan EU-lehdessä (29. tammikuuta).
Toivottavasti näitä ulostuloja voidaan ymmärtää siten, että myös omaa aitoa yhteistyöhalukkuutta löytyy. Sillä, jos on jotain, mitä tarvitsemme juuri nyt pelastaaksemme esimerkiksi Länsi-Uudenmaan terveydenhuollon, niin se olisi käänne, jossa hallituspuolueet alkaisivat tehdä yhteistyötä muun väestön kanssa.
Siitä lähtien, kun hallitus muodostettiin ja julkaisi monia järkyttäneen, ensijaisesti heikoimmilta leikkauksia lupaavan, hallitusohjelman, hallitushan on pysynyt tiukasti oman ideologiansa viitoittamalla polullaan. Seurauksena tästä, mielipidemittaus toisensa jälkeen näyttää, että hallituksen kannatus väestön keskuudessa laskee ennennäkemätöntä vauhtia.
Ja kun tavoite on miljardiluokan säästöt, jo ennestään alirahoitetusta julkisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta, niin seuraus on väistämättä palvelujen saatavuuden raju heikkeneminen. Tämä johtaa siihen, että jäljelle jääneistä palveluista käydään köydenvetoa, ja poliittisesti vahvimmat – eli ne, jotka asuvat alueen tiheimmin asutuilla alueilla, Länsi-Uudenmaan tapauksessa Espoossa – voittavat.
Valitettavasti on myös niin, että taantuma pitkittyy ja pahenee, jos sen aikana leikataan pienituloisten tuloista. Tämä näkyy nyt maan taloudessa pysyvänä budjettivajeena. Tässä asiassa oppositiopuolueet ovat jo jonkin aikaa yrittäneet ojentaa hallitukselle auttavan käden, muistuttamalla sitä tästä tunnetusta syy-seuraussuhteesta.
Yhteistä haastetta ei myöskään lievennä se, että meidän on myös ryhdyttävä tekemään yhteistyötä luonnon sietokyvyn ylittävien metsähakkuiden vähentämisiksi. Ei vähiten siksi, että Suomen Luonnonvarakeskuksen tammikuussa julkaiseman raportin mukaan metsät ovat muuttuneet hiilidioksidipäästöjen lähteiksi, sen sijaan, että ne olisivat hiilinieluja.
Olemme kaikki samassa veneessä, ja kohtaamme tällä hetkellä useita globaaleja ja paikallisia ongelmia, joita ei voida ratkaista ilman inhimillistä ja kestävää politiikkaa. Meidän pitäisi nyt alkaa soutaa samaan suuntaan. Toivottavasti se on mahdollista!
Jan Rundt