(Teksti on julkaistu Västra Nylandissa 26.8 ja on kommentti samassa lehdessä julkaistuun artikkeliin)
Västra Nylandissa julkaistiin pe 22.8 artikkeli, jossa annettiin ikään kuin avoimen mikrofonin kookomuksen Isak Vilanderille, jota pyydettiin kertomaan henkilökohtaisesta näkemyksestään Pride-liikkeestä ja sukupuolikäsitteestä. Näitä näkemyksiä Vilander oli siis tuonut esiin kaupungin somessa pride-julkaisuun liittyen. Mielestäni toimittaja olisi voinut esittää tässä yhteydessä objektiivisia ja kriittisiä kysymyksiä. Esimerkiksi ”millä tavalla tarkoitat lapsia uhkailtavan näillä asioilla” ja ”eikö mielestäsi haittaa sukupuolivähemmistöön kuuluvien lasten vaientaminen”?
Jutussa mainittiin, että muut Raaseporin poliitikot olivat verkossa vastustaneet Vilanderin lausuntoja, mutta valitettavasti ei pidetty mainitsemisen arvoisena, mitä näillä poliitikoilla – kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajalla, kaupunginvaltuutetulla ja kaupunginvaltuuston varajäsenellä sekä kaupunginvaltuuston ryhmän puheenjohtajalla (eli allekirjoittaneella) – oli sanottavanaan. Oma vastaukseni oli, että sukupuolivähemmistöjen (eli trans- ja intersukupuolisten ihmisten) kohdalla kaupunki luonnollisesti noudattaa Suomen lainsäädäntöä, joka kieltää heihin kohdistuvan syrjinnän.
Lainsäädäntö myös velvoittaa koulut ennaltaehkäisemään tällaista syrjintää. Ja tietynlaisten ihmisten olemassaolon kieltäminen tai vaientaminen on selvästi syrjinnän muoto. Puhumattakaan siitä, että se olisi myös disinformaatiota, vähän kuin opettaisi, että maapallo on litteä eikä pyöreä.
Se, että ihmisen sukupuolimonimuotoisuutta käsitellään yläasteen terveyskasvatuksessa, ei riipu Pride-liikkeen mielipiteistä tai edes Raaseporin kaupungin strategian linjauksista, vaan se on määritelty valtakunnallisessa perusopetussuunnitelmassa. Ja se on hyvä asia, jotta tulevat sukupolvet oppivat, että ihmisen sukupuoli ei viittaa vain sukupuolielimiin tai siihen, missä jalkapallojoukkueessa pelataan, vaan käsittelee myös sosiaalisia rooleja, ihmisen monitahoista psykologiaa ja rikasta tunne-elämää.
Jan Rundt